Iltasienessä

Sienivärjäyspäivää varten on kerätty värjäyssieniä nyt jo useampaan otteeseen. Kerätty ja kuivattu.


10.9.2012 illalla sienessä:
"Tänään en varmasti kerää kuin värjäyssieniä!"

Hetken kuluttua:
"No onhan nämä pienet kauniit sienet otettava..."

Parin minuutin päästä:
"Ei näissä isommissakaan mitään vikaa ole!"

Jonkin ajan kuluttua:
"Hei onko sulla vielä lisää niitä muovikasseja, astiaan ei enää mahdu??"

Syötäviä ja ei-syötäviä, tässä vaiheessa koriin vielä hyvin mahtui sieniä
Kannolla korin vieressä purppuravalmuskoita

Suppilovahvero!

...sekä sen kaverit.
Niitä on vielä paljon metsässä! Nyt kaikki metsään, ennen kuin hirvet syövät ne!

Sienivärjäyspäivä

Yhteisen sieniretken mukanaolijat olivat myös värjäyspäivänä paikalla - upeiden hernekuukusruskeiden lisäksi saimme syväntummaa vihreää samettijaloilla ja erilaisia oranssivoittoisia punaisia.veriheltta- ja veriseitikeillä.

Hernekuukusen itiöt eivät millään haluaisi kastua, pölutä vaan ympäriinsä

Vähitellen sienimassa kostuu ja alkaa kiehua. Aika mämmiä!

Sienilankoja vastavaloon

Verihelttaseitikin jälkiliemi ja hahtuvalanka

Ystävälliselle sienikoiralle terveisiä!

Sienivärjäys lähestyy!

Nyt on aika kerätä ja kuivata värisieniä! Hopi-hop metsään! Kuvassa kuivuriin jonottavia sieniä.

Ja sitten keittää värikästä soppaa, tämä on tehty tuoreista kokonaisista verihelttaseitikeistä kun kokeilimme meille uuden langan värjäytyvyyttä

Yllätys kuivaan loppukesään

Tämä ei suinkaan ole kasa koirankakkaa vaan kassillinen erinomaisia värisieniä, hernekuukusia. Hieman ovat menneet yli parhaan hetken, mutta kyllä näistäkin saa vielä kelpo ruskeaa.

Joko nyt?

Syksyn (!) 2011 ensimmäiset värisienet olivat ilmestyneet aivan salaa männyn vanhaan kantoon. Siinä ne pönöttivät: kolme komeaa samettijalkaa.